Vime sunnuntaina kävimme poikaystäväni kanssa ulkona syömässä ja katsomassa Sinkkuelämää-elokuvan. Päätimme (siis MINÄ päätin, minullahan se ongelma oli..), että unohdamme menneet ja keskitymme tulevaan ja siihen, mitä meillä nyt on. Niin, sehän on järjetöntä muistella monen vuoden takaisia asioita, jolloin emme edes tunteneet. Kaikki on sujunut, kuten suunnittelimme, ja riidoilta on vältytty. Olen onnellinen, sillä tiedostin jo aikaisemmin, että en voi pahastua asioista, jotka ovat joskus tapahtuneet, varsinkin kun nuo asiat ovat niin mitättömiä. Muut ihmiset varmaan nauraisivat minulle, jos tietäisivät, ja siksipä en niitä tänne kirjoitakaan.

Elämä on siis mennyt eteenpäin loistavasti. Töitä olen paiskinut ja nyt on kolme päivää vapaata juhannuksen takia. Itselläni ei juhannussuunnitelmia ole, rakkaani lähti matkalle kahdeksi päiväksi ja minä täällä vain ikävöin. Kaksi päivää ja se tuntuu kuin ikuisuudelta! Emme ole olleet erossa hetkeäkään moneen kuukauteen (tai no tietysti joitain hetkiä..) ja vaikka erosimme vasta kaksi tuntia sitten en millään voi ajatella muuta kuin la-su välistä yötä, jolloin saan taas nähdä hänet. Mitenköhän onnistun edes nukkumaan yksin?

Tässä välillä on tullut loistavia ajatuksia päähän, joista olisin halunnut kirjoittaa, mutta aikaa on vähän ja tekemistä paljon. Tällä hetkellä pääni on kuitenkin tyhjää täynnä, enkä keksi enää mitään kiinnostavaa kirjoitettavaa. Hyvää juhannusta kaikille!